tekisi mieli päivittää taas blogia, kun ei ole muutakaan tekemistä tällaisena myrskyisenä perjantai päivänä.

kerrotaan ny vaikka siitä, että lopetin koulun, no sainpa ainaki jotain siellä aikaseks ja syystä ei sen enempää.
mun elämä silti jatkuu, soitin kirjatuvalle ja pääsen sinne takaisin töihin, ainakin hetkeks.

sain mä sieltä silti uusia kivoja kavereita, ainakin muutaman, vaikka tuntuu et ihmiset vaan alkaa vihaamaan mua enemmän, no ehkä se on sitä vainoharhaisuuttani, onneksi jotku ainakin osottaa tykkäävänsä toisin kun jotkut.

miksi täällä kaupungissa kaikki valitsee tarkkaan kaverinsa ja vie sinunki kaverit mukanaan ja syrjäyttää sinut, itse ainakin yritän ees jotenkin tulla ihmisten kanssa toimeen, mutta ne ei ees yritä tulla kanssani toimeen, kysymys kuuluu olenko noin vastenmielinen?
tai niin ne luulee tekevänsä, mutta eivät siinä onnistu. Ollut tämän asian takia vähän hankalaa tässä lähipäivinä.
tullut vähän liian herkästi hermostuttua ja menettänyt hermot ja syyhän on aina kokonaan minussa. nyt joku lukee tätä ja miettii miksi se taas valittaa, eikö toi ole jo loppunut, voi kun tietäisitte paljon minua tollanen sattuu, ihmistä jota syrjitty tyylii koko elämän ja luuli sen vihdoin loppuvan, mutta ei, se ei näytä koskaan loppuvan, voi kun joku ymmärtäisi.
okei itsekin voisi tehdä jotain asialle, olen yrittänytkin mutta sekään ei johda mihinkään niin turhaa..
ehkä tarvisi yrittää kovemmin, mut en mä mitään voi jos luonteeni on antisosiaalisempi, sitä en voi alkaa muuttamaan vaikka kuinka haluittaisi.

Anteeksi purkaus, ei saisi tässä mielentilassa alkaa kirjottamaan, mutta tulipa nyt kirjoitettua.
tarvisi vaan opetella olemaan hiljaa ja ei koskaan kertoa tunteista, paitsi positiivisista, ihmiset ottaa heti valituksena, jos kerrot mikä ärsyttää ja onn väärin, jos vaan opettelis olemaan hiljaa, tuskin ihmiset mua silti hyväksyis sen paremmin ja en mä kaikille edes ole sellainen, avaudun vaan niille, jotka tunnen olevani sellasia et auttaa ja kuuntelee, mut liika on liikaa, ehkä en puhu sitte tunteistani enää mitään. on seki aika hankalaa, pakko ihmisen on niistäkin jollekin puhua.. okei ny lopetan tämän paskan ja alan syömää pizzaa ja jatkamaan tätä yksinäistä perjantaitaa, kun muut on pitämässä hauskaa ja mä en mene minnekään, korkeintaan porukoille saunomaan ja sitte odottelen huomista, jos se paras kaverini raahaisi itsensä tänne joskus, pitäis opetella puhumaan sillekin nätimmin, pelkää vaa menettävänsä sen tärkeimmänki ihmisen.
yritän opetella kohtelemaan sinua sillain kun kuuluu, vaikka minulla olisikin hankalaa ._.